Ihan hyvä demokraatti
Lentopallovalmentaja Tuomas Sammelvuo on tuonut Venäjällä joukkueisiinsa inhimillisemmän otteen. Pietarissa hän on oppinut, että elämässä pitää olla lentopallon lisäksi muutakin.
Pietari
PIETARIN Zenitin pelaajien pulina ja pallottelu Platonovin lentopalloakatemian hallissa katkeavat heti, kun päävalmentaja Tuomas Sammelvuo marssii ovesta sisään ja puhaltaa pilliin.
Mestaruusliigajoukkue Zenitin harjoitukset alkavat. Sammelvuo kokoaa pelaajat ympärilleen ja antaa ohjeet venäjäksi. Pelaajat kuuntelevat keskittyneesti.
Suomalaisella päävalmentajalla on joukkue hyppysissään, vaikka hän sanoo valmennustyylinsä eroavan perinteisestä venäläisestä. Autoritaarisen määräilyn sijaan Sammelvuo on yrittänyt luoda joukkueeseensa luottamuksen ilmapiiriä, jossa pelaajien kanssa voi keskustella.
Venäjän lentopallopiireissä häntä on kuvailtu ”demokraattiseksi” valmentajaksi. Sammelvuo itse puhuu ihmisläheisyydestä.
”Sen kanssa on joskus myös haasteita, koska maan kulttuuri on sellainen, että yksi johtaa ja muut tekevät. Se heijastuu tietysti kaikkeen.”
Tuomas Sammelvuo sanoo tuoneensa Venäjällä joukkueisiinsa ihmisläheisemmän ja keskustelevamman valmennustyylin kuin mihin pelaajat ovat aiemmin tottuneet.
SAMMELVUO on asunut Pietarissa toissa vuoden lokakuusta lähtien, Venäjällä valmentajana jo kuutisen vuotta. Hän siirtyi Zenitiin keskisiperialaisesta Kuzbass Kemerovosta, jonka valmensi Venäjän mestaruuteen vuonna 2019.
Yhteen vuoteen mahtuu urakäänteitä, sillä samana keväänä Sammelvuo aloitti myös Venäjän lentopallomaajoukkueen päävalmentajana ja jätti samalla Suomen maajoukkueen taakseen.
”Demokraattinen” valmennustyyli vaikuttaa toimineen, sillä menestystä on tullut. Viime kesänä Venäjä saavutti Tokiossa olympiahopeaa.
Perinteikkäässä ja menestykseen tottuneessa lentopallomaassa Sammelvuo kokee olevansa nuorena ulkomaalaisena valmentajana silti jatkuvasti suurennuslasin alla.
”Minua ei koeta enää ihan ulkomaalaiseksi.”
Venäjällä sekä maajoukkueelta että Pietarin Zenitiltä odotetaan jatkuvasti voittoja. ”Menestyspaine on aina läsnä, mutta en koe olevani hirveän stressaantunut.”
VENÄJÄN urheilumediassa Sammelvuota on kuvattu ”venäläisimmäksi” ulkomaalaisista valmentajista. Hän on huomannut saman itsekin.
”Minua ei koeta enää ihan ulkomaalaiseksi. Puhun kieltä ja asun käytännössä täällä, sillä minulla on koti Pietarissa.”
Venäjän kielen Sammelvuo on opetellut itse, samoin muut pelaajan ja valmentajan urallaan tarpeelliseksi osoittautuneet kielet: ranskan, italian ja puolan.
”Kielitaidolla on valtava merkitys sopeutumisessa, työnantajan ja maan kunnioittamisessa. Minulle se on tärkeä asia. Kielitaito on myös ylpeydenaihe, jonka eteen olen tehnyt töitä ja teen edelleen.”
”Panostan ilmapiiriin. Olen loputtoman kiinnostunut erilaisista ihmisistä.”
Zenit valmistautuu tärkeään otteluun eli Venäjän cupin lopputurnaukseen Pietarissa 25.–26. joulukuuta.
ODOTUKSET ulkomaalaista valmentajaa kohtaan ovat Sammelvuon mukaan kovat. Ulkomaalaisen odotetaan tuovan jotain uutta ja erilaista.
Sammelvuo arvelee tuoneensa joukkueisiinsa juuri ihmisläheisyyttä ja positiivisuutta.
”Panostan ilmapiiriin. Olen loputtoman kiinnostunut erilaisista ihmisistä. Pelaajat varmasti kokevat, että välitän heistä ja olen kiinnostunut heidän asioistaan.”
Sammelvuo luonnehtii valmennustyyliään Venäjällä suoraviivaisemmaksi kuin Suomessa. Venäjällä valmentaja käskee ja päättää, mutta Sammelvuo pyrkii myös keskustelemaan pelaajiensa kanssa.
”Uskon onnistuneeni siinä aika hyvin, että kunnioitan maata ja osaan olla täällä. En voi tulla selostelemaan kaikille, miten pitää tehdä. Mielestäni ympäristöön pitää aina mukautua ja samalla tuoda sinne omat juttunsa – muuttamatta itseään liikaa.”
Myös urheilujohtajat odottavat, että valmentaja vastaa suoraan tuloksesta. Zenitin ja maajoukkueen johtajat antavat Sammelvuolle tiukkaa ja suoraa palautetta, jos jokin ei heidän mielestään toimi.
”Pelien jälkeen ovat tunteet joskus pinnassa puolin ja toisin. Palaute on tunnepitoista mutta todella aitoa. Yritän aina nukkua yön ja sen jälkeen analysoida asioita vähän kirkkaammin silmin ja aivoin.”
”Meidän pitää onnistua kaikin tavoin.”
Pietarin Zenit harjoittelee Suomessakin valmentaneen Vjatšeslav Platonovin mukaan nimetyn lentopalloakatemian hallissa Krestovskin saarella eli Ristisaarella.
MAAJOUKKUEEN päävalmentajan tehtävä on katkolla vuodenvaihteessa, mutta valmistelut tärkeään ensi vuoteen eli lentopallon MM-kotikisoihin ovat jo täydessä vauhdissa.
Venäjän maajoukkueen valmentaminen on tiiviissä kytköksissä valtioon ja maan urheiluministeriöön. Ministeriöön lähetetään niin joukkueen budjetit kuin pelaajalistatkin. Siellä pyöritellään myös päätös Sammelvuon jatkosopimuksesta, josta on määrä tiedottaa joulukuun aikana.
Päävalmentajaa odottaa ensi elo–syyskuussa uransa kovin koitos. Lentopallon miesten MM-kisat järjestetään Venäjällä ensimmäistä kertaa. Ottelut pelataan kymmenessä kaupungissa eri puolilla maata, muun muassa Moskovassa, Pietarissa, Kaliningradissa ja Kemerovossa.
”Jos jossain on painetta ja odotuksia, niin siinä. Meidän pitää onnistua kaikin tavoin. Tavoitteena on tehdä lentopallosta entistä isompi ja suositumpi laji Venäjällä, ja se on jo nyt erittäin suosittu.”
”Pitää olla riittävän kovanahkainen, ettei menestys ala ohjailla liikaa.”
Tuomas Sammelvuo viihtyy valmentajana Venäjällä. ”Olen ikuisesti kiitollinen Lentopalloliitolle, että pääsin tänne. Ihan normaali askel jokaiselle, joka haluaa kasvaa, kehittyä ja menestyä.”
TÄHÄNASTISEN uransa huippuhetkenä Sammelvuo pitää olympiataivalta. Myös Kemerovon Venäjän mestaruus ja koko kaupungin sitoutuminen yhteiseen projektiin ovat jääneet mieleen mahtavana ajanjaksona.
Olympiahopean jälkeen Sammelvuo joukkueineen nostettiin Venäjällä lähes taivaisiin. Pelaajille valtio lahjoitti autot, ja päävalmentaja kertoo saaneensa erilaisia ”bonuksia”.
”Pitää olla riittävän kovanahkainen, ettei menestys ala ohjailla liikaa. Itseluottamuksen ja itsetunnon täytyy olla riittävän kovia, että kestää myös kritiikin. Venäjällä se on valmentajaa kohtaan kovempaa.”
Sammelvuolla on valmentajan uraa takana kymmenen vuotta. Ensi vuoden MM-kisojen jälkeen suunnitelmat ovat jossain määrin auki.
Joulukuun alussa Sammelvuo oli yksi pääpuhujista Pietarissa järjestetyssä Finnish Business -tapahtumassa, mikä oli hänelle mieluista. Liike-elämä ja oman kielitaidon hyödyntäminen kiinnostavat.
Tuomas Sammelvuon mukaan olympiakesä on analysoitu tarkasti valmentajan toimintaa myöten. Omina kehityskohteinaan hän pitää muun muassa tietynlaista päätöksentekoa pelin sisällä ja nopeampaa reagointia asioihin.
PIETARISSA Sammelvuo viihtyy niin hyvin, että Suomeen paluu ei kuulu ainakaan lähitulevaisuuden suunnitelmiin. Koronapandemian ja tiiviiden aikataulujensa vuoksi hän ei ole juuri käynyt Suomessa kahden viime vuoden aikana.
”En koe, että tämä on työtä, vaan intohimo, josta olen maksanut tietynlaisen hinnan. Näen vähän lapsiani. Se on kääntöpuoli.”
Pietarissa Sammelvuo asuu vauraalla Krestovskin saarella eli Ristisaarella parin minuutin kävelymatkan päässä työpaikastaan. Luonto ja lenkkipolut ovat lähellä.
Sammelvuo kertoo oppineensa Pietarissa pikkuhiljaa, että lentopallo ei ole koko elämä. Vastapainoa työhön tuo ennen kaikkea ukrainalaissyntyinen tyttöystävä, joka on latinalaistanssien ammattilainen ja työskentelee niin ikään valmentajana.
”Suomessa herättää usein ihmetystä, kun tykkään olla täällä.”
Päävalmentajan työssä on pidettävä huolta myös omasta energiasta ja terveydestä. Tuomas Sammelvuo muun muassa juoksee ja käy kuntosalilla. ”Olen täysin samassa kunnossa kuin lopettaessani pelaajaurani kymmenen vuotta sitten. Olen päättänyt, että se ei tule muuttumaan.”
VAPAA-AJALLAAN pariskunta viihtyy ruokaravintoloissa, viettää aikaa tyttöystävän Pietarissa asuvien läheisten kanssa ja käy kulttuuritapahtumissa, viimeksi baletissa Mariinski-teatterissa ja Bi-2-rockyhtyeen konsertissa Tinkoff-areenalla.
Lempiravintoloita Sammelvuo luettelee monta: italialais-eurooppalaiset Probka, Goose Goose, Pio Nero ja Paninaro sekä georgialainen Litera G.
”Pietari on aivan käsittämättömän mahtava kaupunki. Eläminen täällä on todella hienoa. Suomessa herättää usein ihmetystä, kun tykkään olla täällä.”
Sammelvuon mielestä Suomessa ei välttämättä ymmärretä, millainen suurkaupunki aivan rajan takana oikein on. Hän uskoo, että jokainen pystyy myös omalla toiminnallaan vaikuttamaan maidenvälisiin suhteisiin.
”Esimerkiksi olympialaisten aikaan monet suomalaiset kannattivat Venäjän joukkuetta. Minusta se oli mahtava asia.”